Hannu 4 kk

Melkein viikon myöhässä on tämä postaus, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Hannulle siis tuli viime viikolla ikää neljä kuukautta. Hauska tyyppi Hannu on edelleen, mutta pikkuhiljaa alkaa aiheuttamaan omistajalleen ennenaikaista vanhenemista. Vahtivietti on nimittäin herännyt täyteen kukoistukseensa, ja melkoinen vahtikoira tuosta onkin kuoriutunut.

Kotia Hannu ei enää ihan kamalasti vahdi. Sen homman saa hoitaa pääasiassa Kerttu. Poikkeuksena telkkari (kyllä, telkkari), jota Hannu vahtii omalta peilikuvaltaan... On mulla aikasemminkin ollut koiria, joita peilikuva alkuun hieman hämää, mutta tämäpä tapaus on yli kaksi viikkoa huutanut ja reuhannut omalle peilikuvalleen. Vaikka pitää kyllä sanoa ettei se enää ole niin huutamista ja reuhaamista, vaan pääasiassa jokunen haukku ja pöhinää. Ääliö mikä ääliö, ei siitä pääse mihinkään.

Toinen asia mitä Hannu vahtii on meidän treenihalli. Jos Hannulta kysytään, niin kukaan muu ei saa ikinä treenata kun vaan hän. Tämä on nykyään ollut meillä treenin aiheena, että hallissa voidaan olla reuhaamatta silloin, kun sinne muitakin tulee. Pitää joku päivä mennä sinne silloin, kun ohjatut treenit alkaa, että saataisiin tehtyä useampi treenikerta. Myös rauhoittumista pitää hallissa treenata, nykyään kun se  halli on Hannusta niin huippu paikka että menee kiekat ihan yli.

Hannun kanssa on siis treenattu! Ollaan otettu vähän paikallaistumista, seuraamista/perusasentoa, ruutua ja tunnaria. Joka treenissä otetaan myös takapääharjotuksia vadin avulla. Paikallaistuminen on ihan kivalla alulla. Se istua napottaa hetken, kun käyn vähän kauempana ja tulen palkkaamaan. Hirveen montaa toistoa ei voi tehdä, koska sitten se nousee. Perusasennon paikka on yllättävän hyvä, ja Hannu mielellään perusasentoon hakeutuukin. Seuraamisessa on vähän vielä vieterit takajaloissa, mutta sitä ei ollakaan hirveästi opeteltu. Ruutuun Hannu juoksee lelun avulla. Se on vähän semmoista vireenhallintaa tämä ruudun opettelu, kun en oikeastaan yhtään voi hetsata tai ääni pääsee. Näytän Hannulle kun laitan lelun ruutuun, vien Hannun kauemmas, ja kunhan Hannu hiljenee niin päästän menemään. Hyvällä vauhdilla se menee ruutuun, ja kerran jopa lähti itsenäisesti sinne ilman että siellä mitään lelua olikaan. Kerran myös varasti lelulle. En mitenkään sitä torunut, mutta palkkaa ei tullut ja jätin huomiotta, niin sen jälkeen ei meinannut enää ruutuun mennäkään. Aika ohjaajapehmeältä siis vaikuttaa, vaikka muuten onkin kovapäinen kakara. Tunnaria tehdään verkkotaktiikalla, ja hirveä tuhina vaan käy kun herra haistelee. Hyvä nenä sillä on ainakin.

Treeneissä Hannu on ihan erilainen mitä Kerttu. Kertulle piti rakentaa hirveästi vauhtia ja virettä, mutta Hannulla ainakin näyttäisi molemmat tulevan ihan omasta takaa. Vireen hallinta voi Hannun kanssa käydä ongelmaksi siinä suhteessa, että sitä ääntä karkaa niin helposti. Kertun kanssa ei ikinä tarvinnut mitään ääntelyä pelätä. Hannu myös leikkii itse, ja tykkää tosi paljon leluista. Kertulla sitä leikkiä rakenneltiin jokunen vuosi, mutta nykyään silläkin se sujuu hyvin. Tavallaan tuntuu että Kerttu on kuitenkin mun käteen paremmin sopiva, mutta toisaalta sen kanssa me on tehty töitä viimeiset neljä vuotta, Hannun kanssa siihen verrattuna hyvin vähän. Ja Kerttu tuntuu tottelevan ihan mun ajatuksia, mutta Hannun kanssa ei olla edes pohjia vielä tehty. Kai se tuntuu nyt aluksi vaikealta, kun nämä kaksi on kuitenkin ihan toistensa vastakohdat. Mutta siis tosi pätevän oloinen tyyppi Hannu on, jos opin sitä ohjaamaan (ja saan sen hiljaiseksi) niin siitä voi tulla vaikka mitä. Esim. tunnari on tällä nelikuisella jo tosi hyvällä alulla, nenä käy ja oman kapulan ilmaisee.

Kerttukin on treenannut. Ja Kerttu on huippu! Tämmönen löysempi treenitahti on sille just passeli, koska se on nyt mukana ihan älyttömän hyvällä fiiliksellä. Seuraavan kerran pitää ennen koetta olla treenaamatta ainakin viikko, koska kyllähän Kerttu ne liikkeet osaa, ja vire olisi parempi. Toki sitten olisi suurempi riski huolimattomuusvirheisiin. Esim. tänään kiertohärdellissä Kerttu lähti kiertämään kentän laidalla ollutta luoksetulon tötsää, meni siitä ihan omatoimisesti kapulalle ja tuli kiltisti hypyn kautta takaisin.

Kepellähän on ollut eteenmenon kanssa sellaista ongelmaa, että saattaa alkaa pyörimään kesken kaiken, vähän tyyliin "joko saa pysähtyä, jokojokojoko?!". Ollaan otettu ylipitkiä matkoja, niin nyt tuntuu toimivan kivasti. Ruudussa kerran ennakoi maahanmenon, muuten ruutu vaikuttaa nyt aika kivalta. Zetaa tehtiin, ja tosi hyvin Kerttu sen tekikin. Seuraamisessa edelleen meinaa lähteä pyrstö aukeamaan, joten pitää varmaan tehdä paljon ympyrää ja käännöksiä vasemmalle. Otettiin ohjattu nouto niin että oikean kapulan haki, ei yrittänytkään vasemmalle. Luoksarin stoppi tuottaa edelleen vähän vaikeuksia. Laiskasti me ollaan sitä kyllä treenattukin. Toisaalta se toimii jos liioitellulla vartaloavulla, joten pitää vissiin sitä lähteä häivyttämään.

Kertulla on nyt sterkan jälkeen ollut vähän vaikeaa. Jos hänen mielipidettään kysytään, niin meille ei saa tulla ketään muuta kuin minä ja Kerttu. Hannun kanssa kun käydään kahdestaan ulkona, niin eteisessä on Kerttu hampaat irvessä vastassa. Kirppu kävi meillä hoidossa, ja ensimmäiset puoli tuntia Kerttu murisi häkistään. Kyllä se sitten aikanaan tasoittuu ja ulkonahan se painii Hannunkin kanssa jatkuvasti, mutta omaan kotiinsa hän ei halua ketään päästää (tullut ehkä emäntäänsä...). Vähän se oli vihainen muille koirille myös viime viikolla kun käytiin porukoilla. Varmaan on hormoonit vähän sekaisin. Pihalla tuo on ihan oma itsensä, samoin treeneissä, niin en ehkä uskoisi että olisi kipeä.

Hannun kanssa arki alkaa vähitellen tasoittua. Sisäsiisteyden kannalta Hannu on päivisin kuiva, yöksi laitan kuitenkin alustat lattialle. Pöhinää on vähän, mutta yhdessä vaiheessa sitä meinasi olla melkoisen paljon, eli parempaan suuntaan on nyt viikon aikana mennyt. Koiria jostain syystä pelkää, paitsi silloin kun pääsee leikkimään. Mun mielestä tää on vähän outoa, koska se on aina ollut osana koiralaumaa ja se on leikkinyt tosi paljon erilaisten pentujen ja aikuisten kanssa. Jonkinlaista mörköilyähän tuo koirien pelkääminen voi osittain olla, koska se vähän mörköilee muutenkin. Hihnakäytöstä ollaan kovasti treenattu, ja olenkin luvannut ja vannonut että ikinä ei enää koiria mulle, jos se tarkoittaa sitä että enää yhdellekään koiralle ei tarvii hihnakäytöstapoja opettaa. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että samalla kun opettaa Hannulle, niin opettaa niitä myös Kertulle. Kertun hihnakäytös onkin parantunut, Hannun kanssa vielä keskustellaan asioista.

Yksinolotkin sujuu. Pääasiassa Hannu on Kertun kanssa kotona, välillä jopa ihan yksin. Enää ei tarvii pentua väsyttää, kun jätän sen kotiin. Yhdessä kun ovat kotona, eivät edes tee tuhoja (Kerttuhan harrastelee esim. ryöstöretkiä yksinollessa, mutta ei kuitenkaan Hannun kanssa kahdestaan ollessaan). Edelleen vietän sairauslomaa, joten yksinolot ei mitään kovin pitkiä ole, mutta Oulun näyttelyissä tein kahdeksantuntista päivää, ja pärjäsivät hyvin sen ajan kotona.

Sosialistaminen on jatkunut, ja paljon on pentu maailmaa nähnyt. Käydään Mustin ja Mirrin pentukerhoissa ja perjantaina käytiin rallytokoepiksissä ja kaupungilla ollaan myös käyty. Välillä pöhisee ihmisille, välillä ei. Riippuu paljon myös siitä että onko Kerttu mukana ja millä fiiliksellä Kerttu on. Hannun ollessa yksin mukana se alkaa jo aika hyvin hakeutua mun vasemman jalan viereen kun joku tulee vastaan, mutta Kertun ollessa mukana ottaa välillä mallia Kertusta. Ei kyllä haittaa, Kerttu on normaalisti niin tasapäinen elukka, että siitä saakin ottaa mallia. Voisi toki odottaa että hormoonit tasoittuvat.

Hannu kävi myös leikkimässä sisarustensa kanssa viime viikolla. Käytiin Hilma-siskon luona, ja mukana oli Hilman omistajan aikuinen aussie ja pennuista Hilma, Ohto, Reetu ja Hannu. Hannu on kyllä rakenteeltaan huomattavasti kevyempi mitä sisaruksensa, mutta näkyyhän se painossakin, Hannu on pari kiloa veljiään kevyempi. Aikuiselle aussielle Hannu niin mielisteli, että meinasi toisella mennä hermot. Pennuille ei niin mielisteltykään, ja pariin kertaan sai Hannua muistuttaa että nätisti pitää olla. Hyvin ne tulivat kuitenkin toimeen, ja jännää miten merlet painivat enemmän keskenään ja mustat keskenään, vaikka välillä menikin parit sekaisin. Isoja otuksia ne on, viimeksi kun niitä oli nähny 13-viikkoisina.

Tänään on Kertulla ensimmäiset agitreenit sterkkauksen jälkeen, ja eilen se kävi ekaa kertaa uimassa. Aika hyvin siis normaaliin arkeen ollaan päästy palautumaan.

Hannu 16 viikkoa

Aika kuluu kovaa vauhtia, ja tänään Hannulle tuli ikää 16 viikkoa. Kasvu on hetkeksi tauonnut, Hannu on pysynyt pari viikkoa suunnilleen saman kokoisena. Puntarille se pääsee huomenna rokotusten yhteydessä, mutta veikkaisin että kiloja on suunnilleen 12 ja korkeutta ehkä semmoinen 42 senttiä. Pikkupentuaika menee hirveän nopeasti ohi. Mulla on siitä vähän ristiriitaiset fiilikset, toisaalta olisi ihanaa kun olisi aina tuollainen söpö pentu, toisaalta pentuaika on hirveän raskasta. Varmaan oman lisän tekee vielä se, kun ei ole itsekään täysissä ruumiinvoimissa. Toisaalta, viimeiset neljä kuukautta on mennyt sairauslomalla, joten ei ole tarvinnut itseään töissä rasittaa.

Toisaalta koska sairauslomalla ollaan syystä, niin ei tämä ihan pelkkää onnea ja auvoa ole. Nukkumisessa menee kuitenkin puolet vuorokaudesta, eikä sitä toistakaan puolikasta jaksa täysillä vetää. Hannun kanssa esim. treenit on jääneet tosi vähiin (ja niin on kyllä Kertunkin). En kuitenkaan pidä asiaa mitenkään hirveän huolestuttavana, eipä ainakaan tule hoppuiltua toisin kun Kertun kanssa aikanaan. Hihnakävely sujuu jo välillä ihan kivasti, huomaa siitä että joka lenkillä ei välttämättä ole pinna kireällä. Pinna kiristyy nimittäin tosi nopeaa, mikäli joudun vasenta kättä käyttämään. Mieluitenhan nuita lenkittäisi erillään, se on kaikille kolmelle helpointa, mutta ainakin aamu- ja iltalenkit mennään porukalla.

Kerttu on ruvennut parantumaan leikkauksesta jo ihan kivasti. Nyt olen jättänyt haavapuvun ja kaulurin pois, koska Kerttua ei yhtään kiinnosta haavan nuoleminen. Antibiootti on auttanut myös pissiittiin, koska mitään oireita ei enää ole. Kuuri alkaa olla puolessavälissä. Huomenna jää agilityt vielä välistä, mutta tiistaina olisi tarkoitus jo palata treenikentille. Tiistaina on myös haavan jälkitarkastus.

Viikonloppuna käytiin taas Wäinöä ja Nuuttia katsomassa. Kerttu pääsi kertaalleen pinkomaan pihalle ilman lupaa, ja hetken se siellä juoksikin ennen kuin antoi kiinni. Alkaa vissiin energiaa olla jo, vaikka ollaan vähäsen lenkkejä pidennetty. Wäinön ja Nuutin kanssa käytiin lenkillä, ja molemmat sen kahdeksan kilometriä ihan mukavasti köpötteli. Pitäisi joskus muistaa ottaa Nuutin juoksuvaljaat mukaan, että voisi sen kanssa käydä vähän hölkkäämässä. Nyt ainakin tuntui että menohaluja oli.

Hannulla oli tänään pentutreffit puolivuotiaan collien kanssa. Hannu on päässyt kyllä tosi monenlaisen koiran kanssa leikkimään, ja kaikkien kanssa on toimeen tullut. Jospa se isonakin olisi yhtä koirasosiaalinen.

Takapakkeja toipumisessa

Ihan on minun tuuria, että niinkin rutiinitoimenpide kun sterkkaus aiheuttaa omistajalle harmaita hiuksia ja koiralle ylimääräisiä lääkekuureja. Kerttu siis sterkattiin perjantaina, ja toipuminen lähti hyvin käyntiin. Viikonlopun ajan Kerttu söi kipulääkettä ja voi pääasiassa ihan hyvin, toki vähän väsyneen oloinen oli. Maanantaina sitten päivälenkillä kiinnitin huomiota Kertun pissan väriin. Se oli tummaa, joten ajattelin että Kerttu ei varmaan ole juonut riittävästi ja että pitää laittaa iltaruokaan vettä. Iltalenkillä kuitenkin virtsa oli selkeästi veristä, joten tässä vaiheessa jo vähän säikähdin.

Kaupungilla ollaan käyty useamman kerran
viikossa

Hetken mietin että pitääkö Kerttu viedä päivystävälle, mutta kun yleisvointi oli hyvä, koira ei kuumeillut eikä siitä enää saisi sille illalle pissanäytetäkään, päätin että otan aamulla näytteen ja katson miltä se näyttää ja soitan sitten lääkäriin. Aamulla nappasin näytteen ja katsoin mitä virtsastix sanoo. Veret oli neljällä plussalla, mutta muuten ei mitään kummempaa löytynyt. PH olisi voinut olla vähän happamampi, ja proteiinit oli heikosti plussan puolella, mutta leukkarit oli normaalit. Pirautin Kertun leikanneelle lääkärille ja ne halusivat näytteen viljelyyn, joten kuskasin näytteen sinne. Jätin Kertulta kipulääkkeet pois, koska se ei niitä tuntunut tarvitsevan ja vähän pelkäsin että verivirtsaisuus voisi johtua niistä. Ruuan sekaan edelleen laitoin reippaasti vettä.

Busseilukin sujuu

Seuraavana aamuna lääkäri soitti, ja sanoi että sedimentissä oli tosi vähäiset muutokset mutta viljelyssä kasvoi kuitenkin bakteeri. Kerttu siis sai aloittaa antibioottikuurin virtsatulehdukseen.

Olen päivittäin Kertun haavaa tarkistellut, ja se onkin näyttänyt siistiltä. Keskiviikkona se kuitenkin punoitti reilusti ja oli turvonnut. Syytin aluksi itseäni ja Hannua, koska Kerttu oli ollut edellisen yön kauluri päässä mutta ilman haavapukua, joten ajattelin että Hannu on haavaa yön aikana sörkkinyt. Olin sittenkin ehkä väärässä, kun syyksi nyt epäillään lankareaktiota. Antibiootit menee joka tapauksessa suun kautta, joten nyt vaan seuraillaan ja jos ei lähde paranemaan niin taas pitää viedä koira näytille. Turvotus on kuitenkin laskenut, joten uskon että parempaan päin mennään. Haavakuvat löytyy postauksen lopusta.

Hannun kanssa ollaan värkkäilty aika paljon. Olen yrittänyt tähdätä siihen, että se olisi kotona niin väsynyt ettei jaksa Kerttua kiusata. Ollaan sen kanssa käyty paljon kaupungilla, se on joutunut mun kanssa ostamaan niin meikkejä, puhelinta ja koirille lihoja. Bussissa matkustetaan myös aika kiltisti, ja omin pienin tassuin kiivetään kyytiin. Hannu kävi myös Evidensian pentukerhossa, mutta valitettavasti Hannulle ei sieltä löytynyt sopivaa seuraa. Joko se itse jäi labbispentujen jalkoihin tai sitten pikkupennut jäi sen jalkoihin.

Hannun kanssa ollaan nyt yritetty keskittyä puremisen lopettamiseen. Alkaa nimittäin oikeesti sattua, kun se puree. Se myös puri mun hupparin hihan rikki, kun päätti rallytreeneissä leikkiä suojelukoiraa.

Tosiaan Kertulta jäi tiistaina rallytreenit väliin, joten Hannu sai sijaistaa. Hannun ekat kimppatreenit siis oli VOI-MES-ryhmässä, koska niinhän se menee että lahjattomat treenaa. Hannu myös teki tosi pätevästi. Seurauttelin sitä lelujen keskeltä, eikä se vilkuillutkaan leluja. Se ei välittänyt yhtään muista koirista treenejen aikana, mutta treenejen jälkeen säikähti treenikaverin portugalinvesikoiraa. Ei ollutkaan Hannu ennen nähnyt niin karvaista koiraa.

Hannulle ei muuta kummempaa kuulu. Tosi vilkas pentu, paljon vilkkaampi kuin Kerttu samassa iässä. Hannu käyttää tosi paljon hampaita, jatkuvasti se on jotain hajoittamassa. Jos mulla pysyy kämppä ja hermot kasassa Hannun pentuajan, niin hyvin menee. Toivotaan parasta.

Hannun ruokintaa ollaan muutettu enemmän 50/50-suuntaan. Sille on niin helppo laittaa iltaruuaksi lihaa, kun Kerttukin saa. Kertun lihoista jää kuitenkin yli, kun olen nyt aika raa'alla kädellä pudottanut Kertun ruokamäärää, koska liikunta on niin minimissä. Osan lihasta olen korvannut Kertulle puurolla, ettei ihan nälkä jäisi, se on kuitenkin ollut niin suursyömäri.

Kertun haava kuvina, olkaapa hyvät:

Alkuviikosta maha näytti tältä

Keskiviikkoaamuna punoitusta ja turvotusta

Keskiviikkoiltana turvotus on pikkuisen laskenut.

Tänään. eli punoitus on vähentynyt

Kertun sterkkaus

Perjantaina aamulla lähdettiin porukalla kohti lääkäriä. Ensin minut, Hannu ja Kerttu nakattiin OuluVetiin ja sitten Kirppu lähti Haukiputaalle ihoaan näyttämään.

Kerttu kävi alkuun puntarilla (18,1 kiloa) ja sitten mentiin lääkärin huoneeseen. Kertun noustessa pöydälle tuli taas Hannulta itku, mutta Kerttu käyttäytyi ihan nätisti. Sydänäänet kuunneltiin ja tökättiin vähän rauhoittavaa lääkettä. Siinä me sitten odoteltiin että Kerttu nukahtaisi (Hannu nukahti ensin, ihan ilman lääkettä siis), ja kun neitikin oli untenmailla lähdettiin me Hannun kanssa tassuttelemaan kotia kohti.

Matkalla pysähdyttiin mun työpaikalla, minne mulla oli taas yksi sairauslomalappunen toimitettavana. Hannu oli ihan innoissaan, siellä se suihki työkavereiden mukana pitkin käytäviä kun itse olin juttusilla pomon kanssa. Varsinkin ruuanjaossa Hannu oli innokkaasti mukana.

Töistä suunnattiin kotiin ja odoteltiin soittoa eläinlääkäriltä. Vähän jo meinasin huolestua kun soittoa ei tullut, kun en edes ajatellut että ne voisivat tekstiviestilläkin ilmoittaa... No, tekstari oli lähetetty noin tuntia ennen kuin sen huomasin, joten äkkiä lähdettiin hakemaan tyär kotiin. Sterkkauksen lisäksi ostin sille haavapuvun, ettei tötterö päässä tarvii olla koko aikaa.

Perjantain Kerttu oli huonovointinen, mutta rauhallinen. Kuolasi paljon, onneksi ei oksennellut. Hannun käytin iltalenkillä agiepiksissä, ja Hannu sai vähän painia toisten koirien kanssa. Hannu käyttäytyi koko ajan epiksissä tosi hyvin, mutta sitten kun lähdettiin illalla Hannun ja Kertun kanssa kiertämään kortteli, ei oltukaan yhtä fiksuja.

Lauantaina Hannu pääsi heti aamusta leikkimään vähän nuoremman dobberin kanssa. Tehokkaasti kyllä purkautui ylimääräiset energiat heti kättelyssä, joten Kerttu sai olla rauhassa kotona.

Viime yön pentu ripuloi ja oksensi. Ihana aloittaa aamu lattioiden pesulla, ja sitä tavaraa oli ja paljon. Aamupäivän Hannu oli pikkuisen väsynyt, mutta nyt sitten iltapäivällä ja illalla on ollut turhankin pirteä. On yritetty saada Kerttua leikkimään ja etsitty kaikkea kivaa tuhottavaa ja muutenkin oltu niin pirtsakkaa poikaa ettei uskoisi että se kipeänä on. Canicuria se on nyt saanut, ja ruokaa en ole hirveästi uskaltanut antaa. Ulos se on onneksi itse oppinut pyytämään, jos hätä tulee. Harmi vaan että pissat tulee vielä sisälle. Aamun jälkeen Hannu ei ole oksentanut, mutta ripuloi edelleen.

"Hv, ämmä, hv."

15-viikkoinen Hannu on myös menettänyt ensimmäisen hampaansa. Alaleuka on yhtä naskalihammasta köyhempi. Vahtivietti alkaa heräilemään. Nyt tuntuu että tämän parin päivän aikana, mitä Kerttu on ollut toipilaana, Hannu on terästäytynyt vahtimisessa. Ei se vielä viikolla sitä hommaa tajunnut, mutta nyt on jo vähän sen näköistä meno että vahditaan ihan tarkoituksella. Hannu käyttää vahtiessa enemmän ääntä mitä Kerttu, joten tosi kiva kun se saattaa yöllä alkaa haukkumaan postille.

Kerttu on parantunut hyvin operaatiosta. En tiedä miten saan sen pidettyä rauhassa sen 2 viikkoa. Se on ollut vielä aika rauhallinen, mutta välillä yrittää Hannun kanssa leikkiä. Haava näyttää siistiltä eikä Kertulla ole kipuja, ja kipulääkettähän se saa päivittäin. Toivottavasti haava paranee hyvin ja nopeasti.